Stronger

Loma meni kivasti kotona akkuja ladatessa ja ystävien kanssa aikaa viettäen.

 Toisaalta olisin kaivannut vielä toista lomaviikkoa koska

 en edelleenkään tiedä miten toteutan kuvis diplomini (!!!!),

mutta olihan kouluunkin ihan kiva palata,

 varsinkin kun maanantai oli sellainen kuin oli.

 Sunnuntaina sain viestiä äikän opettajalta, että voisinko tulla maanantaina kertomaan ilmiö-oppimisesta brasilialaisille opettajille. Englanniksi. 

Siinä kohtaa menin ihan paniikkiin, koska olisin niin halunnu mennä mukaan, 

mutta mulla on puhekammo. 

Pelkästään puheen pitäminen äikän kurssilla suomeksi on mulle todella iso kynnys, 

mutta että vielä puhuisin enkuks ja mun todella henkilökohtaisesta ilmiön lopputyöstä!

Lopulta kuitenkin suostuin,en yhtään tiiä miten pystyin mutta jokatapauksessa siellä sitten seisoin äidinkielen luokan edessä maanantaina iltapäivällä.

Ehdin kyllä päiväm aikana jo moneen kertaan katua tätä päätöstäni,

 kunnes en sitten enää voinu perääntyä.

Aluks olin ihan paniikissa ja meinasin pyörtyä, sitten tuli mun vuoro, näytettiin mun lopputyö ja sitten opettaja kerto että oon aika ujo ja että oli tosi iso juttu että tulin puhumaan niille brasilialaisille.

Se oli oikeesti niin uskomatonta! Ne ymmärsi ihan välittömästi mun videon idean ja syvimmän olemuksen. Ne oli tosi ymmärtäväisiä,ystävällisiä ja ihania ihmisiä. Ne kehu mun työtä vaikka kuinka paljon, kyseli mistä sain idean ja miten lähdin sitä kehittämään.

Siinä sitten vaan höpötin englanniksi ja uskalsin jopa pikkuhiljaa olla oma itseni siinä tilanteessa.

Niillä opettajilla oli mukana sellanen uskomaton britti, 

joka ei osaa oikeestaan muita kieliä mutta ymmärtää ihan mitä tahansa kieltä! 

Siinä lopuks se sitten kysy multa että tiedänkö mä mun englannin osaamisen tasoa ja olin niin hämilläni että sitten se sano että mun enkku on tosi hyvä ja selkee!

Arvatkaa vaan kuinka hämmentyny olin.

Kun Liisa ja Mirjami oli vielä kertonu omista töistään, kaikki kiitteli meitä tosi paljon.

Yks mies kysy multa vielä että oonhan mä laittanu sen videon Youtubeen tai johonkin ja sitten kerroin että se on tääl mun blogissa ja annoin osotteen kun ne pyysi!

Toi oli taas sellanen tilanne, jossa ylitin itseni ihan toden teolla!

Kaiken sen positiivisen palautteen, kehumisen ja rohkaisun jälkeen olo oli niin paljon vahvempi 

ja ajattelin pitkästä aikaa kuinka ylpee oon itsestäni just nyt.

Melkein aloin itkeä jo siinä vaiheessa kun mun englannin taitoja kehuttiin.

Oon niin onnellinen että suostuin meneen niitten brasilialaisten eteen puhumaan, 

koska sain siitä niin paljon voimaa.

Sen jälkeen oon katsonu sen mun videon moneen kertaan kyynelien ja kylmien väreiden kera.

On se vaan niin onnistunu just siinä mitä halusin ja suuri kiitos kuuluu mun ystäville.

Kaiken lisäks pääsin Maa10-kurssista läpi ja oon niin onnellinen ja ylpee itsestäni koska se oli ihan älyttömän vaikee kurssi ja nyt mulla ei oo enää pitkää matikkaa, koska kirjotan sen lyhyenä!!!!

Nää kuvat ei nyt liity mitenkään asiaan, paitsi että on syksy ja tuikut on kauniita.

 Meil on nyt joka ilta palanu kynttilöitä koska on niin pimeetä ja musta on niin ihanaa käpertyy sohvalle kuuman glögi- tai kaakaomukin kanssa tuikkujen valossa, kun on vihdoin päässy koulusta pitkän päivän jälkeen. 

 

P.S. Tässä vielä linkki videoon ja mun fiiliksiin kun ilmiö loppui !:)

Under pressure

Huh! Paljon on tapahtunut ja mielessä myllertänyt mutta en oo saanu aikaseks kirjoittaa tänne. Ilmiökurssi on nyt ohi ja täältä puuttuu paljon tekstiä ja ajatuksia matkan varrelta,mutta ehkä en ala niitä enää tänne kirjoittelemaan...

Tänään oli ilmiön loppuhuipennus -Valtapäivä. Jännitin ihan kuollakseni tätä aamua. En olisi alunperin halunnut näyttää lopputyötäni,mutta jollain ihmeentavalla kaikki sai mut taivuteltua siihen kumminkin ja toisaalta nyt tuntuu hyvältä,jotenkin vapautuneelta. Onneksi mulla oli Heidi henkisenä tukena ja turvana ja tottakai myös Liisa ja Marika . Ahdistus videon näyttämisestä ruokalan suurella valkokankaalla johtui lopputyön henkilökohtaisuudesta, synkkyydestä,siitä että vielä kaiken lisäksi itsekin tanssin siinä.

Tää on ollu tosi pitkä matka -tuloksena video josta tuli henkilökohtaisempi ja ahdistavampi kuin olisin koskaan uskonut.

Aluksi mulla ei ollut mitään ideaa mistä lähteä liikkeelle,yksinkertaisesti ei MITÄÄN. Ajatukset poukkoili,en saanut mistään kiinni ja aloin vaipua paniikkiin kun muilla oli jo selvät sävelet lopputyön suhteen mutta mulla ei vielä edes aihetta jota alkaa työstämään.

Ystävien kanssa keskustelemisen jälkeen jotenkin päädyin tarkastelemaan median ja kuvan valtaa. Oon tosi visuaalinen ihminen joten halusin myös tehdä jotain visuaalista ja tanssi tuntu vaan niin omalta ja luonnolliselta,se on aina ollu mulle se itseilmaisun keino.

Aihe tarkentui lopulta.

Työssäni käsittelin sitä miten media ja muoti-ilmiöt sekä valtavirta vaikuttavat nuoren naisen -kuten minun- itsetuntoon,kuinka painostava voima se on ja miten se voi musertaa vahvimmankin.Miten suunnaton valta sillä meihin onkaan.Tämä on todella suuri ongelma länsimaisessa yhteiskunnassamme,mutta myös henkilökohtainen ja ahdistava aihe. 

Aluksi koreografian tekeminen oli haastavaa,sillä halusin että siitä tajuaisi helposti lopputyöni punaisen langan. Onneksi valitsimme miksaukseen sellaisia biisejä,joiden sanat kuvasivat todella hyvin ajatuksiani ja ideaani. En silti ollut kovin tyytyväinen aikaansaannokseeni ennen kuin aloitimme kuvaamisen. Olen niin onnellinen että valitsin muodoksi vielä videon,sillä osaavan kuvaustiimin avulla saimme tehtyä huikean tanssivideon jossa oli muutakin kuin minä ja minun koreografiani. Työ sai lisää sisältöä.

En voi vieläkään uskoa,että mulla on näin paljon aivan uskomattoman ihania ihmisiä ympärilläni,jotka ryhty auttamaan mua heti tän työn kanssa kun apua pyysin. Ilman näitä ihmisiä tätä lopputyötä ei olis olemassa. Kuvaamiseen meni kokonainen lauantai ja se oli vaan niin huikee päivä rakkaiden kanssa-unelma joka toteutu. Editoimiseen meni kaks iltapäivää (josta kiitos ihanalle ja osaavalle Heidille joka myös kuvasi ja otti still-kuvat).

Niin kuin jo sanoin,tää on ollu mulle pitkä matka,prosessi jonka varrella oon myös tajunnu paljon itsestäni,käynyt läpi voimakkaita tunteidenkirjoja,ollut stressaantunut,sekä prosessoinut omia ongelmiani.

Loppujen lopuksi tästä aamusta jäi hyvä ja jollain tavalla onnistunut fiilis. Kaiken kruunas se kun meille tarjottiin opettajienhuoneessa kahvit :D.Tää ilmiökurssi oli niin huikee kokemus,että oikeesti kaikki jotka harkitsee asiaa,niin ottakaa se kurssi jos teillä on mahdollisuus. Se on sen arvosta!

"Jokaisen ihmisen tulisi tehdä kerran elämässään vallankumous". Nyt ymmärrän ton lauseen vielä paremmin. Tää oli yks mun elämäni vallankumouksista,toivottavasti ei viimeinen. Päälimmäiseksi ajatukseksi jäi:"Ensivuonna uudestaan!"

Paras kuvaustiimi!!<3

P.S. Laitan lopputyön vielä tänne blogiinkin sitten kun saan tuon latauksen onnistumaan :)

P.P.S. Nyt kun ilmiökurssi on ohi,suunnitelmissa olisi aloittaa kirjoittaa tätä ihan tavallisena blogina,jos vain aika riittää ja yleensäkin muistan kirjoittaa ja tietysti kunhan tästä ei tule liian sekavaa :)