Stronger

Loma meni kivasti kotona akkuja ladatessa ja ystävien kanssa aikaa viettäen.

 Toisaalta olisin kaivannut vielä toista lomaviikkoa koska

 en edelleenkään tiedä miten toteutan kuvis diplomini (!!!!),

mutta olihan kouluunkin ihan kiva palata,

 varsinkin kun maanantai oli sellainen kuin oli.

 Sunnuntaina sain viestiä äikän opettajalta, että voisinko tulla maanantaina kertomaan ilmiö-oppimisesta brasilialaisille opettajille. Englanniksi. 

Siinä kohtaa menin ihan paniikkiin, koska olisin niin halunnu mennä mukaan, 

mutta mulla on puhekammo. 

Pelkästään puheen pitäminen äikän kurssilla suomeksi on mulle todella iso kynnys, 

mutta että vielä puhuisin enkuks ja mun todella henkilökohtaisesta ilmiön lopputyöstä!

Lopulta kuitenkin suostuin,en yhtään tiiä miten pystyin mutta jokatapauksessa siellä sitten seisoin äidinkielen luokan edessä maanantaina iltapäivällä.

Ehdin kyllä päiväm aikana jo moneen kertaan katua tätä päätöstäni,

 kunnes en sitten enää voinu perääntyä.

Aluks olin ihan paniikissa ja meinasin pyörtyä, sitten tuli mun vuoro, näytettiin mun lopputyö ja sitten opettaja kerto että oon aika ujo ja että oli tosi iso juttu että tulin puhumaan niille brasilialaisille.

Se oli oikeesti niin uskomatonta! Ne ymmärsi ihan välittömästi mun videon idean ja syvimmän olemuksen. Ne oli tosi ymmärtäväisiä,ystävällisiä ja ihania ihmisiä. Ne kehu mun työtä vaikka kuinka paljon, kyseli mistä sain idean ja miten lähdin sitä kehittämään.

Siinä sitten vaan höpötin englanniksi ja uskalsin jopa pikkuhiljaa olla oma itseni siinä tilanteessa.

Niillä opettajilla oli mukana sellanen uskomaton britti, 

joka ei osaa oikeestaan muita kieliä mutta ymmärtää ihan mitä tahansa kieltä! 

Siinä lopuks se sitten kysy multa että tiedänkö mä mun englannin osaamisen tasoa ja olin niin hämilläni että sitten se sano että mun enkku on tosi hyvä ja selkee!

Arvatkaa vaan kuinka hämmentyny olin.

Kun Liisa ja Mirjami oli vielä kertonu omista töistään, kaikki kiitteli meitä tosi paljon.

Yks mies kysy multa vielä että oonhan mä laittanu sen videon Youtubeen tai johonkin ja sitten kerroin että se on tääl mun blogissa ja annoin osotteen kun ne pyysi!

Toi oli taas sellanen tilanne, jossa ylitin itseni ihan toden teolla!

Kaiken sen positiivisen palautteen, kehumisen ja rohkaisun jälkeen olo oli niin paljon vahvempi 

ja ajattelin pitkästä aikaa kuinka ylpee oon itsestäni just nyt.

Melkein aloin itkeä jo siinä vaiheessa kun mun englannin taitoja kehuttiin.

Oon niin onnellinen että suostuin meneen niitten brasilialaisten eteen puhumaan, 

koska sain siitä niin paljon voimaa.

Sen jälkeen oon katsonu sen mun videon moneen kertaan kyynelien ja kylmien väreiden kera.

On se vaan niin onnistunu just siinä mitä halusin ja suuri kiitos kuuluu mun ystäville.

Kaiken lisäks pääsin Maa10-kurssista läpi ja oon niin onnellinen ja ylpee itsestäni koska se oli ihan älyttömän vaikee kurssi ja nyt mulla ei oo enää pitkää matikkaa, koska kirjotan sen lyhyenä!!!!

Nää kuvat ei nyt liity mitenkään asiaan, paitsi että on syksy ja tuikut on kauniita.

 Meil on nyt joka ilta palanu kynttilöitä koska on niin pimeetä ja musta on niin ihanaa käpertyy sohvalle kuuman glögi- tai kaakaomukin kanssa tuikkujen valossa, kun on vihdoin päässy koulusta pitkän päivän jälkeen. 

 

P.S. Tässä vielä linkki videoon ja mun fiiliksiin kun ilmiö loppui !:)