Bye 2016!

Vuosi sitten toivoin tästä vuodesta "hippeyden vuotta". Toivoin, että ihmiset muistais taas inhimillisyyden kaikkien kriisien keskellä ja maailma menis parempaan suuntaan... Henkilökohtaisesti tää vuosi on ollu rankin mitä oon koskaan joutunu kahlaamaan läpi ja ne pienet positiiviset asiat on aika sumun takana (vaikka tiedän että niitäkin kai on). Elämäni paskimman vuoden lisäks tää vuosi on ollu myös maailman kannalta ihan hirvee. Uutisissa ei oo mitään muuta kun kriisejä, mut eniten mua järkyttää se miten äänekkäät ihmiset suhtautuu niihin. Joka päivä mietin missä on inhimillisyys, erilaisuuden hyväksyminen ja toisten auttaminen. Tiedän että maailmassa tapahtuu myös hyviä asioita (kuten tasa-arvon edistyminen) ja niitä ihania suvaitsevaisia ihmisiä kyllä löytyy. Silti tänä vuonna niiden pienten positiivisten asioiden muistaminen on ollu TODELLA vaikeeta kaiken negatiivisen paskan keskellä. Tää vuosi on ollu VÄHINTÄÄNKIN yhtä epäonnistunu kun toi kuvan "2016", enkä jaksais enää odottaa että tästä vuodesta päästään eroon. Ongelmat ei katoa maagisesti kun vuosi vaihtuu, mut haluan ajatella että se on silti uusi alku. Uusi alku selvitä yhdessä kaikista näistä tän maailman kriiseistä ja uusi alku selvitä omista ongelmista taas jälleen hieman kypsempänä ihmisenä. Voisko 2017 olla vuosi, joka muistetaan siitä kuinka ihmiset oppi taas rakastamaan toisiaan?💜✨ #2016 #2017tulejo

Kuva, jonka Iⓓ∆ (@idaeeva_) julkaisi 30. 12ta 2016 klo 23.54 PST

Rauhaa ja rakkautta

Niin monesti oon halunnu kirjottaa tänne jotain vähän syvällisempää, ottaa kantaa asioihin, jotka on mulle tärkeitä. Yleensä mulla on paljon sanottavaa asioista, mutta ajatukset vaan pörrää mielessä kuin mehiläiset pesässään ja niiden jäsentäminen järkeväks tekstiks on todella vaikeeta. Lisäks päätin sillon joskus, kun ilmiö-kurssi loppu, että tästä blogista tulee sellanen positiivisuuden kehto. Sellanen blogi johon laitan ainoastaan kivoja kuvia ja positiivisia juttuja.

                         Viime aikoina positiivisten asioiden löytäminen elämästä on ollu kuitenkin aika vaikeeta, eikä mulla oo muutenkaa ollu erityisemmin energiaa tai motivaatioo laittaa tänne yhtään mitään...mietin asioita liikaa oman pääni sisällä enkä koskaan saa niitä ulos. Nyt mun on kuitenkin pakko opetella purkaan nitä asioita muuallakin kun vaan siellä omassa pienessä päässä ja ajattelin että ehkä voisin kokeilla kirjottaa tänne jotain järkevää...

                                 Joskus on todella vaikeeta olla ihminen, joka välittää ja ajattelee ihan liikaa. Tässä suorituskeskeisessä, kapitalistisessa ja syrjivässä yhteiskunnassa on vaikeeta olla ihminen, joka uskoo rauhaan ja rakkauteen; siihen että me kaikki ollaan arvokkaita yksilöitä ja jokaisella on oikeus olla just se oma ihana itsensä ja tulla rakastetuks just sellaisena. Toisaalta kadehdin ihmisiä, jotka pystyy oleen välittämättä joistain asioista, sulkeen kaiken ylimääräisen informaation pois ja keskittyyn omaan elämäänsä ja asioihin joihin voi oikeasti vaikuttaa. Haluan pelastaa maailman ja turhaudun kun en pystykään siihen yksin nyt ja heti. Poltan itseni loppuun murehtimalla koko maailman ongelmia, enkä pysty sulkemaan mieltäni kaikelta siltä tiedolta mikä tulvii sosiaalisesta mediasta ja uutisista. Tässä maailmassa on meneillään niin monta kriisiä ja ongelmaa. Välillä tekis vaan mieli kiljua kun ihmiset joilla olis oikeesti valtaa ja mahdollisuus muuttaa asioita, ei tunnu edes välittävän mitä helvettiä tällä maapallolla tapahtuu. Tunnen itseni petetyksi ja voimattomaksi, enkä pidä siitä tunteesta.

           Maailmassa on muitakin murheita ja kriisejä, kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulos, mutta se ei silti vähennä tän uusimman järkytyksenaiheen arvoa. Oon vieläkin niin shokissa tästä koko asiasta, etten meinaa löytää sanoja. Ahdistaa niin paljon että oksettaa ja itkettää. Mietin niitä kaikkia amerikkalaisia, jotka tulee kärsiin Trumpin arvojen takia. Mietin tän koko maailman ihmisiä ja sitä miten tää USA:n uusin presidentti tulee vaikuttaan vallitsevaan ilmapiiriin: toisten ihmisten arvostamiseen, ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon. Mietin miten Trumpin valitseminen tulee vaikuttamaan ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Siinä missä Obama näytti esimerkkiä muille valtioille ja yritti saada amerikkalaiset tajuamaan mm. että ilmastonmuutos on ihan oikeasti ongelma, Trump tulee mitä luultavimmin kumoamaan kaikki Obaman edistykselliset saavutukset ja ajamaan maailmaa parhaansa mukaan taaksepäin. Lisäks kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitä Trump aikoo, ja sehän se vasta jännää onkin ajatellen esimerkiks maailman politiikkaa.
            Kaiken tän järkytyksen ja ahdistuksen keskellä on kuitenkin ihana huomata, kuinka ihmiset on alkanu taistella entistä energisemmin maailman vääryyksiä vastaan. Jos Trumpin valitsemisesta voi seurata edes jotain hyvää, niin se on kapina. Kapina rasismia ja epätasa-arvoa vastaan. Asiat ei muutu paremmaks ilman taistelua, eikä niitä taistelijoita olis jos kaikki ihmiset vaan lopettais välittämisen. Vaikka asioista liikaa välittäminen voi viedä omat voimat ja aiheuttaa ahdistusta, niin toisaalta sen kaiken suuttumuksen epäoikeudenmukaisuutta kohtaan voi myös keskittää maailman muuttamiseen -yhdessä ja pala palalta. 

           Ainoa ajatus, joka pitää mut tällä hetkellä pinnalla, on ajatus siitä, että rakkaus tulee vielä voittaan tän kaiken paskan. Koska jos asia ei oo näin, niin tällä elämällä ei oo mitään tarkoitusta, eikä missään oo mitään järkeä. Joten jos näät jonkun asian olevan epäoikeudenmukainen, tee asialle jotain. Hyväksy ihmiset omina erityisinä itseinään ja muista rakastaa!♥

My happy place

Turku

Pastellin värisiä taloja Aurajoen rannassa,

picknikmatka Pariisiin vaahterapuun alla ja syksyn tuoksu.

Auringon säteitä ja mukavia ihmisiä.

Hymyä, kuplivaa naurua ja sunnuntaionnea.

Katusoittaja laulaa Imagine:a meidän tanssiessa ohi ja laulaessa mukana.

Syksyn keltainen ja oranssi valo ympäröi kaiken kauneudellaan,
puiden varjojen tanssiessa rakennusten seinillä.

Lauantaina matkattiin Pariisiin ja sunnuntaina vietettiin Turun päivää kaupungilla.

Sunnuntaina monet museot oli auki ilman sisäänpääsymaksua 

ja keskustassa oli kaikenlaista ohjelmaa.

Käytiin astelemassa nykyisen Turun alla vanhassa Turussa; 

seikkailtiin siellä silmät säihkyen keskiaikaisten kellarien raunioissa Aboa Vetuksessa 

(aivan mahtava paikka minne on pakko päästä uudestaan!!!).

Eksyttiin myös puolivahingossa Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon,

ja istuskeltiin toispuol jokkee katselemassa kun sukeltajat nosti Aurajoen pohjasta sinne pudonnutta romua (lähinnä pyöriä ja renkaita, mutta löyty sieltä mm. vanha ja painava puiston penkkikin).

Aurinko paistoi ja nosti hymyn huulille, kun me syötiin päivällistä joen rannassa.

Pitkästä aikaa oli superihana viikonloppu maailman ihanimman Inkan kanssa!

Pitkästä aikaa elin hetkessä enkä ajatellu liikaa tai ahdistunu mistään

-tuntu siltä että olin vihdoin päässy kotiin, pystyin taas hengittämään.

Turku on mun "happy place" ja toivon sydämeni pohjasta että pääsen vielä muuttaan sinne.

p.s. käykää tykkäämässä Stitchin Turku-seikkailuista; Stitch Turkuilee

Viikonlopun teemaan sopivasti; "Varför Paris, vi har ju Åbo"

TallennaTallenna

Tallinna

8

Tänään on Jean Sibeliuksen päivä ja aloitin aamuni asiaankuuluvasti kuuntelemalla 

Sibeliuksen sävellyksiä.
Nyt soi kyllä Finlandia päässä koko loppupäivän...

             

Ihanaa kun on taas vähän joulukuisempi sää!

Aurinko paistaa ja ulkona on vaan yks plusaste!

2

Tänään heräsin aikaisin, jotta ehtisin Isoäidin luokse teelle ennen iltavuoroa.

Mun mielestä perhe ja läheiset on yks tärkeimmistä asioista joulussa, ja tietysti elämässä yleensäkin.

Mutta jotenkin jouluna sitä tulee mietittyä entistä enemmän oman elämän tärkeimpiä ihmisiä.

Lukioaikoina kävin aina Isoäidin luona teellä jos mulla oli hyppäri ja välillä ruokiksillakin.

Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja saada maha täyteen maailman parasta omenapiirakkaa!

Nyt kuitenkin kun oon töissä, on nää teehetket jääny aika vähäsiks, mikä on harmittanu mua tosi paljon ja saanu kaipaamaan entistä enemmän lukioo.

Oli ihanaa päästä taas jutteleen Isoäidin kanssa kaikesta.

Sain itkee sitä kuinka stressaantunu oon ja sitä, 

etten tiedä yhtään mitä teen kun vuosi vaihtuu ja tammikuu alkaa.

Sain vuodattaa ahdistukseni Isoäidille, joka kuunteli kokoajan 

ja mietti samalla kuinka voisi auttaa minua.

Pitkästä aikaa joku kuunteli, lohdutti ja rohkaisi.

Sitä varten ne rakkaat ihmiset on, tukemassa ja lohduttamassa.

Oon laiminlyöny itseäni ja rakkaitani ja havahduin siihen näin joulunalla.

On vaan niin helppoo käydä töissä, tulla kotiin nukkumaan ja herätä taas seuraavana aamuna töihin.

Mutta se ei oo elämää.

Ihminen tarvitsee niitä toisia ihmisiä ympärilleen.

Haluan taas oppia elämään, huolehtimaan itsestäni ja kaikista läheisistäni.

Tukholma

Matkustin kuukausi sitten (ensimmäistä kertaa yksin) laivalla Tukholmaan.
Oli kyllä ihan huikee fiilis sen reissun jälkeen!
Sellanen olo että ylitin taas itseni, kun uskalsin lähteä.
Pääsin perille mun hippisiskon luo illalla,
ja sitten seikkailtiin kaupungin halki tunnelbaanalla juomaan glögiä ja katsoon Love actually ♥

Tukholma on tosi kaunis kaupunki merenrantoineen ja kauniine taloineen.
Kävin ensimmäistä kertaa Vanhassa kaupungissa ja jokainen rakennus oli tietysti pakko kuvata!
Näit talo-kuvia kerty niin paljon, että mulla meni ikuisuus kun yritin karsia niitä :D

Vanha kaupunki oli kauniiden rakennuksien ja salaperäisten kujien lisäksi myös täynnä ihania pikkuputiikkeja,
ja yhdestä tarttui mukaan pieni käsintehty vihkonen,
mihin oon nyt kirjotellu ajatuksiani.
Ehkä paras ostos tältä matkalta (unohtamatta tietenkin maailman ihaninta talvitakkia joka tarttui myös mukaan Tukholmasta.... ) ♥

Käveltiin koko päivä kaupungilla ja illalla jalat oli ihan kipeenä.
Lempparipaikoiks Tukholmasta jäi varmaan Vanhan kaupungin lisäks
Katarina hissen ja vege-ravintola Hermans.

Aika Tukholmassa kulu ihan liian nopeesti ja lopulta oli pakko palata kotiin.
Viimesenä iltana ennen laivan lähtöä kävin vielä valokuvamuseo Fotografiskassa.
Fotografiska oli ihan uskomaton paikka!
Vähän niinkuin Kiasma mutta näyttelyt vaan olivat valokuva-näyttelyitä.
Erityisesti näyttely pakolaislapsista iski vasten kasvoja ja sai kyyneleet valumaan.

Joka tapauksessa museossa kiertely oli upee ja tunteita herättävä kokemus,
ja sinne on pakko päästä uudestaan heti seuraavalla kerralla kun matkustan Tukholmaan!
Ja oli ihanaa päästä neljän päivän minilomalle pois Suomesta ja harmaasta arjesta!

Nyt sitten vaan odotellaan joulua ja talvikelejä♥
Ihanaa joulukuun ensimmäistä viikkoa kaikille!